Minervan Pöllö 1/2010 – KUVA

Minervan PöllöSuomen vanhin filosofinen aikakauslehti kärsii jo vanhuuden vaivoista: uloslähtö tuppaa olemaan melko hidasta. Toisin kuin yleinen kuva vanhuksista, Minervan Pöllö kuitenkin näyttää saakelin hyvältä. Sisältöpuolellakin leikkaa, joten voidaan puhua kulttuuritapauksesta, kun Dilemma Ry:n julkaisema Pöllö 1/2010, teemana KUVA, tuli ulos juuri äsken.

Julkaisua hämmentävine kansineen voi lukea Minervan Pöllön Issuu-sivulla. Kansineen 68 sivuinen tuote sisältää ensimmäistä kertaa myös allekirjoittaneen tekstiä, aiheena DocPoint 2010 -festari ja dokkarit yleisesti. Lisäksi tarjolla filosofista analyysiä, debattia, runoutta ja tietenkin niitä hiton makeita kuvia.

Minervan Pöllö myös blogissa.

Guy Delisle ja diktatuurit sarjakuvina

Kanadalaissyntyinen sarjakuvataiteilija ja animaattori Guy Delisle on kehittänyt sarjakuvailmaisua suuntaan, jota esimerkiksi suomalaisessa sarjakuvataiteessa ei juuri ole nähty: näennäisen tylsästi tapahtumia dokumentoiva tyyli onnistuu vangitsemaan tapahtumista oleellisen, ilman pakollisen huumorin painolastia.

guy-delisleDelisle on matkustanut eri animaatiostudioiden palveluksessa ja lääkärivaimonsa perässä ympäri maailmaa, ja rajuimmat näiden matkojen kohteista hän on ikuistanut kolmelle dokumentaariselle sarjakuva-albumille: Kiinasta kertoo Shenzen (2000), Pohjois-Koreasta Pyongyang (2003) ja Burmasta (Myanmarista) Chroniques Birmanes (2007). Kaksi viimeksimainittua on julkaistu myös suomeksi, nimillä Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Teoksissaan Delisle kuvaa länsimaisen asujan elämää maailman tiukimmissa diktatuureissa, keskellä täysin vierasta kulttuuria ja ilman yhteistä kieltä. Teoksissa ilmeistä onkin dialogin vähyys, jonka voi tulkita olevan seurausta puhekumppaneiden puutteesta. Dokumenttimaisuus syntyy Delislen teoksissa tapahtumien uskottavasta kuvauksesta, ei piirtojäljen valokuvamaisuudesta.

Toteavalla tyylillään tapahtumia, ilmiöitä, maisemia ja henkilöitä esiin työntäen Delisle onnistuu saamaan lukijan sisään aasialaisten diktatuurien henkiseen ilmapiiriin: Mitään ei saa tehdä, mitään ei ole saatavissa, kaikki pyörii paikallaan ja ennen kaikkea mistään ei saa puhua. Tämä ymmärtämättömyyden ja turhautumisen täyteinen elinpiiri tulee mainiosti esille. Välillä lukiessa alkaa häiritsemään Delislen (hahmon) välinpitämättömyys: Ympärillä tapahtuu törkeitä rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan, mutta mies sen kuin makaa hotellihuoneensa sängyllä. Toisaalta tämä on harvinaisen realistinen kuvaus länkkärin ja paikallisen kohtaamisesta köyhissä aasialaisvaltioissa. Vaikka kuinka koittaisi ymmärtää ja auttaa, väliin jää aina väistämättä perinteen ylitsepääsemätön muuri, jonka murtaminen tai ylittäminen ei tunnu mahdolliselta ihmiselämän puitteissa.

Delislen blogista päätellen tekeillä on uusi albumi, tällä kertaa muurin jakamasta Jerusalemista. Viime aikoina myös Suomessa on tällainen dokumentaarinen sarjakuvan muoto tehnyt nousuaan, ja esimerkiksi helsinkiläisartisti Ville Tietäväisen Linnut ja Meret (2004) herättää samanlaisen samaistumisen tuntemuksen kuin Delislen teokset. Myös Tietäväiseltä on tulossa uusi albumi, joka on eräänlainen dokumentti Espanjan Almeriassa tomaattiviljelmillä työskentelevistä siirtolaisista. Albumista ja Tietäväisestä raportoi Suomen Kuvalehti.

Traktaateista

Esseitä kirjoitellessa tulee usein mieleen hienoja lauseita sattumanvaraisista yhteyksistä. Erityisesti kirjoitusmeditoinnin jälkeinen euforiatila, kun kirjallinen lapsi on vihdoin syntynyt, on huikea. Kun sain aiemmin tänään valmiiksi esseen koskien filosofista aporetiikkaa, mieleen tuli isäni lakoninen toteamus valtavan kirjoitusurakan jälkeen: ”traktaattia pukkaa.”

Ajattelin, että tässäpä näppärä, akateemista pätemistä huokuva ilmaus korvaamaan niin arkiseksi muuttunutta sanaa ’essee’. Lisäarvoa toi selkeä linkki pätevään teokseen, tarkoitan tietysti sitä vanhan Ludwigin prujua. Sitten kokeilin viimeistä testiä ennen käyttöönottoa: googlausta.

Tulos oli karmea: traktaatti-sanan ovat omineet suomenkielessä herännäiskristilliset piirit, joissa se tuntuu olevan yleinen termi viittaamaan eripituisiin alan progandapainatteisiin. Todella hajottavaa. Nyt ’traktaatilla’ on suurinpiirtein yhtä maailmankuvaneutraali merkitys kuin verbillä ’ristiinnaulita’. Ei muuta kuin takaisin trak- esseetä kirjoittamaan.