Selviytymisopas yliopiston tietojärjestelmiin

Helsingin yliopiston tietoverkot muistuttavat opiskelijalle tuttuja pikanuudeleita. Niitä menee ristiin rastiin, ja kun tarttuu yhdestä päästä kiinni, ei tiedä mihin se on kytköksissä. Ennen kaikkea yhtäläisyys ilmenee kuitenkin yhdessä seikassa: kumpaakin tekee mieli vältellä, mutta ilman voi olla vaikea elää.

Hahmottelin tietojärjestelmävyyhden opiskelijan näkökulmasta Prezi-esitykseen.

 

Vaikka järjestelmäkokonaisuus onkin mielestäni sotkuinen, en toki tarkoita, että sen selvittäminen olisi helppoa. Kuitenkin isojakin parannuksia voisi tehdä suhteellisen pienellä vaivalla. Esimerkiksi ottamalla käyttöön vain yhden kurssimateriaalipalvelun lukuisien nykyalustojen sijaan, tekemällä kertakirjautumisen mahdolliseksi, selkeyttämällä intranetin ja julkisten sivujen tehtävänjakoa, kokoamalla opinto-oppaat, suoritusohjeet ja ilmoittautumislinkit kaikki oikeasti yhteen paikkaan ja niin edelleen.

Onnistuneita esimerkkejä on maailmalla ja kotimaassakin. Yliopiston koko ei välttämättä johda nuudeloituneeseen tietojärjestelmä-arkkitehtuuriin, mutta eri tahojen sooloilu taatusti johtaa.

Luettavuutta, olkaa hyvät!

Eräänä kuulaana päivänä syyskuussa 2012 halusin tarkistaa, kuinka eräs HTML-elementti oli asemoitu blogissani. Yllätyksekseni elementtiä tai mitään muutakaan osaa blogistani ei tässä osoitteessa näkynyt. Sen sijaan tarjolla oli video, jossa kaapumiehet ratsastivat aavikolla.

Sivuilla oli tapahtunut tietomurto, joka ei onneksi aiheuttanut juurikaan varsinaista vahinkoa. Sen sijaan se toimi kimmokeena pitkään pohtimalleni ulkoasupäivitykselle. Blogi toimi aiemmin valmiilla WordPress-pohjalla, mutta halusin tehdä ulkoasun itse, sisällön ehdoilla.

Mietin projektin lähtökohtia, ja päädyin seuraaviin ydinajatuksiin:

  • Blogi on olemassa tekstieni julkaisemista varten.

→ Leipätekstin lukemisen pitää siis olla mahdollisimman helppoa.

  • Kyseessä on henkilökohtainen blogi, ei mikään monimediainen verkkojulkaisu.

→ Sivuilla ei siis tarvitse olla näyttäviä valikkorakenteita tai sosiaalisen median härveleitä sivupalkissa.

  • Pidän klassisesta sanomalehtitaitosta ja kirjoista.

→ Tyylikeinoja voi lainata kirjatypografiasta ja lehtiotsakkeista.

Näistä lähtökohdista ponnistaen kiinnitin huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin uutta ulkoasua laatiessa:

  • Leipäteksti on nyt blogissa verrattain isoa (16px) ja täysin skaalattavissa suhteellisten mittayksiköiden (em) ansiosta.
  • Palstan leveys on sopiva suhteessa tekstin pistekokoon, noin kolmen suhde yhteen.
  • Otsikoiden koko on sopiva suhteessa leipätekstiin. Tämä menee jo hinkkaukseksi, mutta ero perustuu Fibonaccin sarjaan: kun leipäteksti on 16px, ovat otsikot 24px.
  • Fonttivalikoima on tarkoituksenmukainen ja hyödyntää webfontteja.
  • Sivupalkkeja, huomiotaherättäviä valikoita tai muuta lukemista häiritsevää ei ole. Ainoa lukijaa häiritsevä seikka ovat itse tekstit.

Pidän itse lopputulosta varsin onnistuneena yllämainittuja tavoitteita silmälläpitäen. Pidän myös luettavuustavoitetta hyvin keskeisenä osana verkkosivujen ulkoasua. Olisikin kiinnostavaa kuulla muiden mielipiteitä asiasta. Jos sivuilla on bugeja, joita en testaamisesta huolimatta ole huomannut, olisi niistä myös kiva kuulla.

Jos luettavuus ei vieläkään tunnu riittävältä, suosittelen Readability-selainlaajennusta. Sen avulla nettiartikkelien lukeminen tuntuu ainakin itselleni helpommalta.

Tervetuloa siis jälleen lukemaan, nyt kaksi pikseliä suuremmalla fonttikoolla!