Parhaat kirjat vuonna 2012

Vuosi 2012 oli poikkeuksellinen tälle blogille. Tänne nimittäin tehtiin kaksi tietomurtoa, joiden takia blogi oli alhaalla yhteensä nelisen kuukautta, sillä päätin samalla tehdä sivuille uuden ulkoasun. Näistä ongelmista johtuen en myöskään saanut julkaistua jo perinteistä kirjoitusta parhaista lukemistani kirjoista vuoden 2012 puolella. No, ajankohtaisuus onkin tyypillistä lähinnä julkisuuden henkilöistä raportoiville medioille. Tässä siis viime vuoden parhaat lukukokemukset.

Katja Kettu - KätilöKatja Kettu – Kätilö (WSOY, 2012)

Katja Ketun romaani Kätilö oli vaikuttava kesälomakirja. Kirja kuvaa jatkosodan loppuvaiheita saksalaisten sotilaiden ja paikallisten asukkaiden näkökulmasta Suomen Lapissa. Kätilön tunnelma ja maailma vangitsevat, kieli on hyvin rikasta ja ilmaisut tarttuvia – kuin Väinö Linnaa lukisi. Kerronta pitää otteessaan ilman dekkarimaista liioittelua. Vain kustantajan takakansiteksti hämmentää: Sen mukaan teos on ”suuri romaani Lapin sodasta” – vaikka kirja ei käsittele Lapin sotaa sanallakaan.

The Kasper Stromman Illustrated Design EncyclopaediaKasper Strömman – The Kasper Stromman Illustrated Design Encyclopaedia (Huuda Huuda 2012)

Strömmanin satiirinen designsanakirja kertoo rivien välissä, mikä WDC-vuodessa ja yleisessä designhypessä ärsyttää: vanhojen setien monumentaalijakkaroiden palvonta ja unikkokuosin ymppääminen jokaiseen pintaan. Ironinen designkirja on tietysti myös aikansa kuva vailla vertaa. Kasper Strömman pitää myös suosittua designblogia.

Markus Itkonen - Typografian käsikirjaMarkus Itkonen – Typografian käsikirja (3. painos, RPS-Yhtiöt, 2007)

Etsiskelin alkuvuodesta kattavaa, selkeää ja mielenkiintoista kirjaa aikakauslehtitypografiasta. Sain paljon suosituksia, joista suurin osa oli englanninkielisiä kirjoja. Päädyin kuitenkin kotimaiseen vaihtoehtoon, Itkosen Typografian käsikirjaan. Teos räjäytti tajunnan. Siinä yhdistyi selkeys, perusteellisuus, kompakti esitystapa, kaunis taitto ja havainnolliset esimerkit. En muista että olisin törmännyt toiseen näin hyvään tietyn alan perusteokseen. Typografian käsikirja sopii aloittelijan oppaaksi ja kokeneen taittajan käsikirjaksi, inspiraatioksi ja ohjekirjaksi. Nyt kirjasta on otettu jo neljäs, uudistettu painos.

Jonathan Safran Foer - Eläinten syömisestäJonathan Safran Foer – Eläinten syömisestä (Atena, 2012)

Lihansyönnistä on kirjoitettu monta filosofista, gastronomista ja yhteiskunnalista teosta. Kasvissyönnistä on kirjoitettu vielä enemmän, ja usein paljon kiivaammin. Safran Foer yhdistelee kirjassaan Eläinten syömisestä (alkuteos Eating Animals, 2009) eri keinoja: tutkivaa journalismia, omakohtaista kerrontaa, filosofista pohdintaa ja ilmiöhistoriaa. Kirja ei ole otteeltaan syvällinen analyysi eikä pikkutarkka historiikki. Se ei myöskään ole pamfletti, vaan pikemminkin monialainen kuvaus lihansyönnin kontekstista. Safran Foer ei moralisoi vaan toteaa. Ja hänen toteamuksensa ovat hyytäviä.

Jussi Kivi - Kaunotaiteellinen eräretkeilyopasJussi Kivi – Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas (Taide, 2004)

Jussi Kiven Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas oli minulle huikea lukukokemus: se yhdistää minulle läheiset aiheet filosofian, retkeilyn ja taiteen – olematta kauhtunut kronikka tai puiseva artikkelikokoelma. Kirja käsittelee aihettaan, luontoa ja luonnonkuvaamista taiteessa, kuten otsikko lupaa, retkeilyoppaan tapaan. Kivi antaa käytännön vinkkejä luonnossa liikkumiseen ja havainnointiin, ja toisaalta kritisoi romanttis-idealisoivaa luontosuhdetta. Lukukokemus on intensiivinen, ja Kiven henkilökohtainen arkistokuvitus ruokkii lukijan tunnetta retkelläolosta. Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas on poikkeuksellinen kirja.

 

Mitä on ajatteludesign?

Julkaistu Minervan Pöllön numerossa 3/2012

Designpääkaupunkivuoden myötä designin määrä Helsingissä on räjähtänyt käsiin. Siinä missä ennen käsitteen piiri rajoittui eksklusiivisesti lähinnä suomalaisten suurmiesten suunnittelemiin koivuvanerijakkaroihin ja rei’itetystä messingistä tehtyihin lamppuihin, nyt nimityksen alle menevät niin rakennuselementit, kaupan etukortit kuin vammaispalvelutkin. Ja siellä missä sana ’design’ ei vieläkään tunnu soveliaalta, voidaan vielä pelastaa paljon ’muotoilun’ alle. Esimerkiksi Helsingin yliopisto tekee menestyksekästä yhteiskuntadesignia.

Olemme todistaneet ilmiötä, jonka skeptikot ovat väittäneet johtavan design-käsitteen inflaatioon ja merkityksen tyhjentymiseen. Ei kuitenkaan syytä huoleen, ’design’ tarvitsee vain hieman uutta täytettä ollakseen jälleen paisuteltujen kuoriensa kokoinen. On tullut aika marssittaa henkeään pidättävän WDC Helsinki 2012 –karnevaaliyleisön eteen uusi ja kaunis, kestävä ja funktionaalinen käsitemuotoiluinnovaatio: ajatteludesign!

Mitä sitten on aito ajatteludesign? Jotakin, joka on vanhoja, huonolaatuisia ja rumia ajatuksia kestävämpää, parempaa ja funktionaalisempaa. Sen tunnusmerkki on laatu, jonka ansiosta se kestää ajan hammasta ja muotivirtauksia huomattavasti paremmin kuin bulkki-ajattelu. Laatunsa takia ajatteludesignia onkin usein pidetty vain hyvätuloisten etuoikeutena, mutta todellisuudessa sen kestävyyden ansiosta jokaisella on varaa aitoon ajattelumuotoiluun. Sitä voi käyttää vuosikymmeniä, ja usein se kestää jopa sukupolvelta toiselle.

Kestävyyden ohella toinen ajatteludesignin kantavista periaatteista on sen funktionaalinen kauneus. Muoto seuraa siinä tarkoitusta: jos ajattelu-partikkelin on esimerkiksi tarkoitus toimia giljotiinina moraalilakien ja luonnollisten tosiseikkojen välillä, sen on oltava muodoltaan erityisen terävää. Monissa tapauksissa taas voidaan käyttää pyöreälinjaista aforistiikkaa tekemään maailmankuvan jalustaksi tarkoitetusta ajatteludesigntuotteesta erityisen ergonominen.

Funktionaalisuus ei kuitenkaan ole pelkkää mukavuutta. Se on myös esimerkiksi taloudellisuutta: hyvä ajatteludesign-esine on taloudellinen – siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään ylimääräistä. Perinteisenä hyvän muotoilun merkkinä on myös pidetty pinottavuutta: Jos uutta ajattelua ei saa tukevasti kasattua aiempien päälle, ei kokonaisuus ole harmoninen eikä pitkän päälle kestä.

Aina ei kuitenkaan ole helppoa erottaa aitoa ajatteludesignia halvasta kopioista. Kukapa ei haluaisi jäljitellä ajattomia klassikoita ja menestyä menneiden mestareiden kustannuksella? Varman tunnistuksen voi tehdä vain ammattilainen, mutta toimiva nyrkkisääntö on, että aitoon ajatteludesigniin on pohjaan lyöty tiukkaan istuva leima: joko ”analyyttinen filosofia” tai ”mannermainen”. Tämä leima on varma indikaattori, sillä se ei irtoa kulumallakaan.

Näin designpääkaupunkivuonna on tullut tavaksi pystyttää pitkin kaupunkia erilaisia näyttelyitä, joihin on kerätty monenlaisia vanhoja tuoleja, ja koristella kokonaisuus pyöreällä, kirkkaansinisellä tarralla. Ajatteludesignia näyteikkunoissa ei ole kuitenkaan näkynyt juuri lainkaan, eikä sille ole ollut omaa logoakaan. Niinpä kannustankin lukijoitani perustamaan omia pop-up –ajatteludesignnäyttelyitä. Ajattelumuotoilutuote kainaloon, oheinen teemavuoden älyllistä aspektia symboloiva tunnus esille ja kiinnostuneiden ihmismassojen vyöryä ei pidättele mikään!

COMIC SANS CAPITAL