[B]rittiläinen työelämäriitoja hoitava vetoomustuomioistuin antoi hiljattain mielenkiintoisen tuomion, jossa huoli ilmastonmuutoksesta filosofisena uskomuksena rinnastettiin uskontoon. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun filosofia asetetaan näin suoraan samalle viivalle uskontojen kanssa. Tapauksesta kirjoitti Jarkko S. Tuusvuori Filosofia.fi:n blogissa.
Tapauksessa kiinteistöyhtiö Graingerin ympäristöneuvonantaja koki saaneensa potkut otettuaan kantaa toimitusjohtajan epäekologiseen käytökseen. Työtekijä nimeltään Tim Nicholson siis mielestään joutui syrjityksi uskomuksiensa takia, ja rinnasti tilanteen uskonnon perusteella syrjimiseen. Aluksi Grainger onnistui vakuuttamaan oikeuden siitä, että uskomus ei vertadu uskonnolliseen vakaumukseen, mutta myöhemmin perusti puolustuksensa sille, että potkut eivät johtuneet Nicholsonin näkemyksistä, vaan yhtiön taloudellisesta tilanteesta.
Tilanne on kiintoisa, sillä se saattaa toimia ennakkotapauksena punnittaessa ympäristönsuojelullisten näkemyksien vakavuutta. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvä moraalinen vakaumus otetaan siis yhtä vakavasti kuin vaikkapa Raamattuun perustuva vakaumus. Ilmastouskomuksia ei siis kohdella vain mielipiteinä, vaan yleisesti tunnettuun tietämykseen perustuvana vakavana ja perustavanlaatuisena vakaumuksena.
Toisaalta taas päätös asettaan filosofian kyseenalaiseen asemaan. Se nähdään oman näkemyksen ja uskomuksien puolustamisena, kuten Tuusvuori toteaa, eikä niinkään erilaisten uskomuksien järkiperustaisena punnitsemisena. Filosofia siis rinnastetaan uskontoon, jossa valitaan tietty kanta josta pidetään kiinni loppuun asti. Päätöksen antanut tuomari Burton on kehittänyt uskomuksen vakavuudelle testin, jonka Tuusvuori esittelee:
Viisikohtainen tarkistuslista auttaa määrittämään, voisiko jokin filosofinen näkemys ajautua työsuhteista ja uskonnollis-katsomuksellisesta syrjinnästä annettujen lakien ja asetusten piiriin.
1) Uskomukseen on aidosti uskottava;
2) uskomuksen on oltava nykytietämykseen perustuva uskomus (belief), ei siis mielipide (opinion) tai näkökanta (view);
3) uskomuksen on oltava uskomus jostakin ihmiselämän painokkaasta ja sisällyksekkäästä asiasta;
4) uskomuksen on yllettävä tietylle vakuuttavuuden, vakavuuden, kiinteyden ja tärkeyden tasolle;
5) uskomuksen täytyy olla kunnioituksen väärti demokraattisessa yhteiskunnassa, yhteensopiva ihmisarvon kanssa ja sopusoinnussa toisten ihmisten perusoikeuksien kanssa.
Suomessa vastaavaa ennakkotapausta ei ole nähty, ja olisikin kiinnostava tietää, kuinka oikeuslaitoksemme suhtautuu ei-uskonnollisiin elämänkatsomuksiin. Ne kun usein kovin helppo sivuuttaa pinnallisina mielipiteinä, kun taas henkevä uskonnollisuus koetaan jonain syvällisenä ja mystisen loukkaamattomana.
