Oppiminen, digitalisaatio ja alustatalous

Muutama päivä sitten Apple julkisti ohjelmointioppimisen hankkeensa. Samalla Apple kertoi aloittavansa opettajien tukemisen digitaalisten välineiden käytössä. Jo aiemmin teknologiayhtiö oli lanseerannut oman oppimisympäristönsä Swift Playgroundsin.

Tällä avauksellaan Apple hyppäsi mukaan kilpailuun, jota kaksi suurta teknologiafirmaa, Google (Google for Education ja sen osa Google Classroom) ja Microsoft (Microsoft Education ja Office 365 for Education) jo aiemmin ovat käyneet kouluissa. Näiden julkistuksien jälkeen nämä kolme jättiläistä tarjoavat nyt siis kaikki täyden paketin oppilaitosten teknologian käyttöönottoon:

  • laitteita kuten tabletteja ja läppäreitä,
  • virtuaalisen oppimisympäristön, jossa sisältöä voi jakaa ja työstää sekä
  • opettajille suunnattua tukea ja koulutusta.

Laitteita, oppimisalustoja ja jatkokoulutusta on toki kaikkia ollut olemassa aiemminkin. Nyt on kuitenkin käsillä murros, jossa oppiminen ja koulutus on laajasti huomattu alueena, jossa kannattaa olla mukana. Tästä yksi selkeä signaali on, että maailman tunnetuimmat teknologiayritykset ovat kaikki lähteneet isosti markkinoimaan koulutustuotteita ja koostaneet niistä ”kaikenkattavia” palvelukokonaisuuksia. Tässä kirjoituksessa pohdin mistä tämä kuohunta johtuu, mitä se on aiheuttanut ja mihin se vie.

Mistä oppimisalan murros johtuu?

Murroksen taustalla on tietenkin löyhästi ilmaistuna digitalisaatio. Nyt tapahtuva digitalisaatio ei tarkoita, että digivälineet olisivat vasta nyt tulleet saataville tai että opettajat eivät olisi niitä käyttäneet aiemmin. Koulutusalan kohdalla tämä usein epämääräisesti käytetty ilmaus tarkoittaa ennen muuta kahta asiaa:

  1. laitteiden arkipäiväistymistä ja halpenemista niin, että suomalaisella kunnalla voi teoriassa olla mahdollista tarjota oma laite jokaiselle koululaiselle;
  2. verkkoyhteyksien nopeutumista, jonka ansiosta verkko-oppimisympäristöt ovat aidosti koko ajan saavutettavissa, eli niihin voi luottaa.

Vaikka laitteita ja verkkoja on ollut jo vuosikymmeniä ja verkko-oppimisalustojakin kouluissa reilusti yli kymmenen vuotta, vasta parin viime vuoden aikana sisällön ja työkalujen laatu on todella alkanut kilpailemaan paperiseen kirjaan perustuvan oppimisen kanssa. Sitä ennen alustat olivat hankalia, sisällöt puutteellisia eivätkä välineet mahdollistaneet opettajan – saati oppijan – omaa sisällöntuottamista. Nyt tapahtuva ”digitalisaatio” tarkoittaakin siis ennen muuta, että digisisällön ja -työkalujen saavutettavuus on ylittänyt kriittisen rajan. Tähän myös Suomen hallitus on reagoinut nostamalla koulutuksen digitalisaation yhdeksi kärkihankkeistaan.

Mihin muutos on johtanut?

Tämä muutos on mahdollistanut pienten toimijoiden ilmaantumisen isojen oppikirjakustantamojen hallitsemalle kentälle. Tämän seurauksena on syntynyt jälleen muodikkaasti ilmaisten ”ekosysteemi”, jossa eri toimijat hakevat paikkaansa ja rikastavat koko ”ravintoketjua”. Tämän vaikutuksia voidaan tarkastella kahdesta perspektiivistä:

  1. Pedagoginen näkökulma: Materiaalien ja ratkaisujen kehittäminen ja jakaminen on helpottunut, jolloin pedagogiikalle avautuu uusia mahdollisuuksia (kenties vanhojen ideoiden toteuttamiseen). Esimerkiksi uskonnonopetuksessa voidaan hyödyntää vaikkapa interaktiivisia taideteoksia tai karttoja opettajien rakentamina. Oppijat taas itse voivat löytää opettajan luoman sisällön lisäksi lukemattomien muiden lähteiden äärelle. Oppimateriaalit ovat siis vapautuneet harvainvallasta.
  2. Liiketoiminnan näkökulma: Toimiala on kasvanut toimijoiden määrän noustua teknologian halvennuttua. Samalla kouluille ja kunnille on tekniikan halpenemisen kautta avautunut aito mahdollisuus tehdä valintoja hankkimiensa laitteiden, alustojen, materiaalien ja tukipalveluiden osalta. Tätä kautta maailman toiseksi suurin (noin 5000 miljardia / vuosi) julkisten investointien kohde, koulutus, on auennut kauppapaikkana aivan uudella tavalla. Esimerkiksi teknologiajulkaisu TechCrunch totesi hiljattain, että koulutuksesta voi tulla suurin ja tuottoisin digitalisoitu toimiala. Tämän takia tuntuu, että kaikki puhuvat nyt oppimisesta. Koska kaikkihan siitä puhuvat.

Miten tämä liittyy alustatalouteen?

Oppimisen parissa työskenteleville, kuten opettajille, on siis auennut mahdollisuus valita ja myös tuottaa kokonaan itse materiaalit ja ympäristöt, jotka oppimista tukevat. Koska materiaalin ja oppijan välillä on kuitenkin aina sekä laite että alusta (verkko-oppimisympäristö tms.), tästä huikeasta mahdollisuudesta on tullut myös niin iso bisnes, että Microsoft, Google ja Apple ovat lähteneet siihen mukaan.

Alustatalous on ollut viime vuosien trendi: liikenteessä Uber, majoitusalalla Airbnb, musiikissa Spotify. Kuten muillakin aloilla, myös koulutuksessa isoimmat voitot kerää se, joka omistaa alustan, jota kautta käyttäjät pääsevät sisältöön tai palveluun käsiksi. Siksi monet suomalaisyritykset kuten Funzi, Fun Academy ja Claned kehittävät oppimisalustoja, ja siksi myös globaalit teknologiafirmat kehittävät niitä. Kun sisällön voi valita vapaasti, rahavirrat jakautuvat puroiksi. Isommat virrat kuitenkin kulkevat aina kauppapaikkojen, siis alustojen lävitse.

Moni opettaja on sanonut, että haluaa käyttää alustaa, joka on käytössä myös ”oikeassa elämässä”, ei vain oppilaitoksissa. Tämän takia isot pelurit ovat vahvoilla: kyllä, nekin kehittävät vain kouluihin suunnattuja välineitä ja alustoja, mutta ne ovat aina integroituja samojen yhtiöiden pilvipalveluihin, joita käytetään työssä ja harrastuksissa eli ”oikeassa elämässä”. Googlen Drive (ent. Docs) on ollut olemassa jo digimuistoisista ajoista, Microsoftin Office 365 on tullut ryminällä viime vuosina ja kas, Apple julkaisi pari päivää sitten iWork -nimisen pilvipalvelun. Tällaista kombinaatiota eivät pienet alustakehittäjät kykene tarjoamaan. Isot firmat ovatkin ostaneet monia pienempiä kehittäjiä, jotka ovat rakentaneet parempia oppimissovelluksia, ja liittäneet ne omaan ympäristöönsä.

Nähtäväksi jää, kenen ympäristöstä muodostuu uusi standardi, ”oppimisen Spotify”. Isot ovat vahvoilla pilvipalveluineen, mutta alustataloudessa on nähty myös pienten häiriköiden suorittamia isoja kaappauksia, esimerkkinä vaikkapa juuri Uber ja Airbnb.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Onko oppimisalan digitaalinen kehitys ollut suotuisaa? Oppikirjakustantamojen näkökulmasta ei, koska oligopoli on murtunut. Pienten sisällöntuottajien näkökulmasta kyllä ja ei, koska liiketoiminnalle on avautunut mahdollisuus mutta samalla tulovirta on alustojen hallussa ja siis pieni. Teknologiajättien osalta on liian aikaista sanoa kuka kilpailun voittaa.

Opettajien näkökulmasta alustat ovat parantuneet ja tuoneet tiettyjä standardeja, joilla arvioida verkkomateriaalien laatua. Käytettävissä olevien, laadukkaitten välineiden ja sisältöjen kirjo on räjähtänyt.  Aiemmin ei olisi voinut kuvitellakaan että opettajat olisivat luoneet esimerkiksi omia matematiikan kirjojaan, mutta nyt kaikki opettajat voivat tuottaa materiaalia ja siten opettajan mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ovat parantuneet. Samalla kuitenkin oppimissisältö on alkanut kilpailla huomiosta kaiken muun laitteesta avautuvan sisällön kanssa. Alan bisneksen kuumentumisen myötä opettajaan kohdistuu kenties aiempaa enemmän markkinointia, vaikka oppikirjakustantamot ovat kyllä aiemminkin tehneet sitä varsin laajasti.

Entä sitten tärkein, oppijan näkökulma? Tästä on monia näkemyksiä. Mielekästä lienee tarkastella asiaa oppimisen kannalta. Onko oppiminen parantunut, tehostunut, muuttunut mielekkäämmäksi? Oppimisen avaintekijöinä pidetään tutkimuksessa usein kolmea asiaa: 1) muistia, 2) motivaatiota ja 3) tarkkaavaisuutta.

Ainakin sisältöjen laatu on noussut yksinkertaisesti siksi, että isommasta määrässä myös huippuja on enemmän. Se tehnee oppimisesta mielekkäämpää, siis nostaa motivaatiota. Oppijoiden mahdollisuus itse työstää opittavaa asiaa on myös parantunut kiistatta, mikä monien tutkimusten mukaan sekä helpottaa asioiden muistamista että oppimisen mielekkyyden kokemusta. Toisaalta digivälineiden käytön vaikutukset esimerkiksi tarkkaavaisuuteen ovat vielä epäselviä, ja joidenkin tutkimusten mukaan paperilta luettu muistetaan paremmin. Kolmesta avaintekijästä motivaatiota korostetaankin suomalaisessa oppimisen digitalisaatiokeskustelussa, sillä se vaikuttaa olevan ainoa, johon kehitys on vaikuttanut kiistatta positiivisesti. Oppiminen on joka tapauksessa astunut ulos koulusta: kun toinen toistaan parempia alustoja ja materiaaleja on tarjolla kaikille, paranevat oppimisen mahdollisuudet erityisesti muodollisen koulutuksen ulkopuolisille. Työssäkäyvät aikuiset voivat vaikkapa pelata Duolingoa työmatkalla.

Oppimisalalla tapahtuu siis paljon. Digitalisaatio eli digisisällön saavutettavuuden parantuminen on johtanut sisältöräjähdykseen, joka taas on avannut oven alustataloudelle. Kiinnostavaa on, kuinka digivälineet vaikuttavat muistiin ja tarkkaavaisuuteen. Tämän osalta jäämme odottamaan lisää tutkimusta. Toinen mielenkiintoinen kysymys on, kuka alustakilpailun voittaa ja nähdäänkö isojen yritysten alustoille jokin vastine, esimerkiksi ”platform cooperativism” -hengessä.

Yksi vastaus kirjoitukseen ”Oppiminen, digitalisaatio ja alustatalous

  1. Pingback: Katsaus koulutuksen ja oppimisen tulevaisuuteen | Toisaalta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *