Sörnai Gusha -laulusta

Lähes kaikkien suomalaisten korkeakoulujen opiskelijat tuntevat laulun nimeltä “Sörnai Gusha”. Tämä jopa perinteiseksi kutsuttu juomalaulu on uudelleensanoitus alunperin neuvostoliittolaiseen lauluun “Katjusha”, joka Suomessa on tunnettu myös nimellä “Karjalan Katjuusa”. Veisu on vakio-ohjelmistoa lähes kaikissa pöytäjuhlissa, ja siksi siihen on vaikea olla törmäämättä. Viime aikoina Sörnai Gusha on herättäny voimakkaita mielipiteitä, ja koskapa sitsikulttuuri on sydäntä lähellä, haluan punnita aiheeseen liittyvää argumentointia.

Keskustelun avasi Teknillisen Korkeakoulun dosentin tekemä kantelu, jonka mukaan juomalauluperinne Helsingin Yliopistolla syrjii venäläisiä. Kantelun kimmokkeena toimi Sörnai Gusha. Ylioppilaslehti kirjoitti aiheesta noin vuosi sitten, kun asia oli mennyt kansleri Ilkka Niiinluodolle asti. Aiheeseen liittyen Ylkkäri suoritti myös mielipidekyselyn, johon vastanneista 70% oli sitä mieltä, että juomalauluissa ei ole yhtäkään loukkaavaa veisua.

Äskettäin Sörnai Gushaa kommentoi myös Aishi Zidan Kontakti-lehden kolumnissaan, todeten laulun rasistiseksi. Ylioppilaslehden jutussa yliopiston tasa-arvovastaava Terhi Saarikoski totesi, että ”jos laulu loukkaa jotain, on hyvä miettiä, kannattaako sitä laulaa.” Näin on, siitäkin riippumatta, että suurin osa saattaa kokea laulun hyväksyttäväksi. Loukkaantuminen on yksilöllistä, ja sitä on usein vaikea ennakoida. Laulamisen järkevyyden harkitseminen ei kuitenkaan tarkoita laulun suoraa hyllyttämistä. Mitä syitä tällaisen laulun säilyttämiseen on, nyt kun se todistettavasti on loukannut ainakin kahta, todennäköisesti useampaakin?

Asiaa on mielestäni järkevää pohtia historialliselta kannalta. Laulu on selkeästi vähintään parikymmentä vuotta vanha, päätellen neuvostoviittauksista kuten “oon vain köyhä kolhoosinainen” ja “sirppi ja vasara ne taivahalla loistaa”. Alkuperäisen laulun irvailulle on Neuvostoliiton aikaisessa Suomessa ollut syytä: Kappale tehtiin alunperin nostalgisoimaan “suurta isänmaallista sotaa”, ja se löytyy esimerkiksi Spotifysta kokoelmalta “Best Songs of The Great Patriotic War”. Paitsi että kappale on nationalistista sotapropagandaa, se oli myös merkittävä suomettumisen välikappale lukuisine suomalaisine levytyksineen ja sanoituksineen. Ivalaulu on siis ollut aikanaan terve, joskin lapsellinen vastine.

Entäpä sanoituksien aktuaalinen rasismi ja loukkaavuus? Enimmäkseen keskustelun kohteena on ollut neljäs säkeistö:

”Siellä missä versoaapi vilja,
siellä kasvoi kaunis Katjuska.
Katjuskalla komiat on keuhkot,
basga haisee Nevan rannalla!”

Säkeistön sisältö vastaa materiaaliltaan koko muuta laulua: Siinä irvaillaan kommunistiselle työläisromantiikalle, tehdään pilaa venäjän kielestä, kommentoidaan neuvostoliittolaista asioiden hoitamista (Neva-joki on epäilemättä haissut järkyttävälle, saihan se nimen “Leningradin viemäri” kun sinne laskettiin koko suurkaupungin jätevedet). Pahin loukkaavuus säkeistössä on sen seksistisyys, komioilla keuhkoilla kun todennäköisesti viitataan rintojen ulkomuotoon eikä hengitys- ja verenkiertoelimistöön. Nähdäkseni tämä pätee koko lauluun.

Neuvostoylpeilijöitä kappale saattaa loukata. Kieleen kohdistuva vääntely on kieltämättä rasistista, mutta myös saman tasoista, kuin esimerkiksi ruotsalaisvitsit. Seksismi paistaa kauas, mutta toisaalta se on kantava piirre koko juomalauluperinteessä, josta olisi luovuttava, mikäli se johtaisi tämän laulun hyllyttämiseen. Yhteenvetona: Kappaleessa on monia loukkaavia piirteitä, mutta toisaalta niin on kannanotoissa aina. Itse olisin valmis luopumaan venäjän kielelle ilkkuvasta osuudesta, mutta muuten Sörnai Gusha on säilytettävä.

Pitkää tilitystä keventämään, Katjusha Puna-Armeijan kuoron esittämänä.