Onko sarjakuva ehkä tosiaankin muuttunut uskottavaksi kulttuurimuodoksi myös Hesarin silmissä, vai kelpaako filosofia enää vain kulttuurituotoksien kommentointiin? Veikkaan kaikesta huolimatta ensimmäistä. Tämänaamuinen juttu oli tiedesivujen pääjuttu siksi, että sarjakuva, jota siinä käsiteltiin on oikeasti ollut aika iso tapaus viimeaikoina. Kreikkalaisen tiimin tekemä Logicomix käsittelee logiikka, matematiikka ja filosofiaa. Toiminnantäyteiset keskushahmot ovat vanhan mantereen akateemisen maailman kovimpia nimiä viime vuosisadan alusta: Bertrand Russel, Ludwig Wittgenstein, Gottlob Frege ja niin edelleen.

Logicomixin kirjoittajat Apostolos Doksiadis ja Khristos H. Papadimitriou ovat arvioista päätellen tehneet hyvää työtä. Teoreettisen filosofian dosentti Panu Raatikainen Helsingin yliopistolta esimerkiksi piti teosta vetävänä tarinana ja filosofisesti relevanttina. Jos kiinnostaa, mutta rahat ei riitä, niin Logicomix on varattavissa ainakin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-palvelusta. Varausjono on tosin nyt jo useita kymmeniä, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Tiedettä ja filosofiaa on toki ollut sarjakuvissa ennenkin, ensimmäisenä maininna ansaitsee tietysti kotimainen Lissu Lehtimajan Levinasin kasvot. Se on siitä erikoinen sarjakuva, että se kirjaimellisesti on tiedettä. Tämä Levinasin filosofiaa käsittelevä värikäs sarjakuva-albumi nimittäin hyväksyttiin Lehtimajan lopputyönä taidekasvatuksen maisterintutkintoon. Lissu Lehtimaja on julkaissut aiemmin myös Paulo Freiren kasvatusfilosofiaa käsittelevän Freiren kyydissä -albumin.

On tietysti olemassa myös koko joukko nettisarjakuvia, jotka käsittelevät filosofiaa ja tiedettä. Hauskoja, ja usein todella oivaltavia strippisarjakuvia on saatavilla etenkin englanniksi:

• Saturday Morning Breakfast Cereal on vuonna 2002 alkanut, värikuvitettu sarjis, jota julkaistaan kerran päivässä. Aiheet vaihtelevat filosofiasta fysiikkaan, tilastotieteestä alapäähuumoriin. Siis parasta. “I put this plate of bacon in an accelerator, and boost it near light speed.”
• XKCD on tikku-ukkosarjis, joka sekin ilmestyy päivittäin. Käsittelee tieteitä ja akateemista maailmaa, usein jopa hieman sairaampi kuin yllä mainittu SMBC. “This is an interdisciplinary project in which physics students try to hit psychology students with pendulums.”
• Calamities of Nature ilmestyy hieman harvemmin, mutta kuitenkin parin-muutaman päivän välein. Se on värillinen strippisarjakuva, ja perustuu hieman enemmän perinteiselle dialogille kuin aiemmin mainitut. “Yo mama is so big that she has mass whether or not Higgs boson exists.”

Delisle on matkustanut eri animaatiostudioiden palveluksessa ja lääkärivaimonsa perässä ympäri maailmaa, ja rajuimmat näiden matkojen kohteista hän on ikuistanut kolmelle dokumentaariselle sarjakuva-albumille: Kiinasta kertoo Shenzen (2000), Pohjois-Koreasta Pyongyang (2003) ja Burmasta (Myanmarista) Chroniques Birmanes (2007). Kaksi viimeksimainittua on julkaistu myös suomeksi, nimillä Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Teoksissaan Delisle kuvaa länsimaisen asujan elämää maailman tiukimmissa diktatuureissa, keskellä täysin vierasta kulttuuria ja ilman yhteistä kieltä. Teoksissa ilmeistä onkin dialogin vähyys, jonka voi tulkita olevan seurausta puhekumppaneiden puutteesta. Dokumenttimaisuus syntyy Delislen teoksissa tapahtumien uskottavasta kuvauksesta, ei piirtojäljen valokuvamaisuudesta.

Toteavalla tyylillään tapahtumia, ilmiöitä, maisemia ja henkilöitä esiin työntäen Delisle onnistuu saamaan lukijan sisään aasialaisten diktatuurien henkiseen ilmapiiriin: Mitään ei saa tehdä, mitään ei ole saatavissa, kaikki pyörii paikallaan ja ennen kaikkea mistään ei saa puhua. Tämä ymmärtämättömyyden ja turhautumisen täyteinen elinpiiri tulee mainiosti esille. Välillä lukiessa alkaa häiritsemään Delislen (hahmon) välinpitämättömyys: Ympärillä tapahtuu törkeitä rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan, mutta mies sen kuin makaa hotellihuoneensa sängyllä. Toisaalta tämä on harvinaisen realistinen kuvaus länkkärin ja paikallisen kohtaamisesta köyhissä aasialaisvaltioissa. Vaikka kuinka koittaisi ymmärtää ja auttaa, väliin jää aina väistämättä perinteen ylitsepääsemätön muuri, jonka murtaminen tai ylittäminen ei tunnu mahdolliselta ihmiselämän puitteissa.

Delislen blogista päätellen tekeillä on uusi albumi, tällä kertaa muurin jakamasta Jerusalemista. Viime aikoina myös Suomessa on tällainen dokumentaarinen sarjakuvan muoto tehnyt nousuaan, ja esimerkiksi helsinkiläisartisti Ville Tietäväisen Linnut ja Meret (2004) herättää samanlaisen samaistumisen tuntemuksen kuin Delislen teokset. Myös Tietäväiseltä on tulossa uusi albumi, joka on eräänlainen dokumentti Espanjan Almeriassa tomaattiviljelmillä työskentelevistä siirtolaisista. Albumista ja Tietäväisestä raportoi Suomen Kuvalehti.