Petri Keto-Tokoi & Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä (Maahenki 2010)

Suomalainen aarniometsä on valtava teos. Sillä on mittaa 270 x 240 mm ja 302 sivua. Teos on yhdistelmä taidokkaita metsäkuvia Suomesta sekä laajasti aihetta käsitteleviä artikkeleita. Kirjan toimittajat Keto-Tokoi ja Kuuluvainen ovat itse kirjoittaneet kaikki artikkelit, ja siksi kirja on eheä kokonaisuus. Kattavuus on hyvä: kirjassa kerrotaan mm. suomalaisten metsien biologisesta historiasta, ympäristönmuutoksesta, metsien sosio-kulttuurisesta merkityksestä, metsän psykologiasta ja myyteistä sekä metsien suojelusta. Kirjoittajakaksikko osoittaa teksteissä tyylitajua, asiantuntemusta ja erähenkeä.

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet (WSOY 2011)

Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen on tullut tunnetuksi yhtenä harvoista suomalaisista yhteiskunnallisen sarjakuvan tekijöistä. Tietäväinen kuvaa vähäosaisten elämää eri puolilla maailmaa harmaanruskein, synkin sävyin. Näkymättömät kädet kertoo marokkolaisista siirtotyöläisistä Espanjan Almerian muovimeressä, neljännessä maailmassa, jossa syömämme tomaatit, salaatit ja mansikat viljellään. Teos on monen vuoden kenttätyön ja sarjakuvanteon tulos, ja Tietäväisen perehtyminen aiheeseen näkyy vakuuttavuutena ja raadollisuutena. Tietäväinen on tammikuussa 2012 kuvittanut myös Hesarin presidenttiehdokashaastattelut, ja niissäkin hänen kantaaottava kynänjälkensä on terävästi näkyvissä.

Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus – Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (Teos 2010)

Aihe, joka on viime aikoina nuossut yhä tärkeämmäksi itselleni on yhteiskunnallinen tietämättömyys, ja siitä myös Tommi Uschanov kirjoittaa jo aiemmin mainostamassani kirjassaan Suuri kaalihuijaus. Tässä tietokirjassa Uschanov esittelee huiman määrän yhteiskunnallisia harhaluuloja, julkista keskustelua haittaavia asenneongelmia sekä näiden vaikutuksia poliittiseen päätöksentekoon. Uschanovin perehtyneisyys aiheeseensa on laajaa, esimerkit erittäin mehukkaita ja kieli lennokasta, ja siksi Suuri kaalihuijaus on tietokirja parhaasta päästä. Lisäksi se sisältä mainion kaalihuijaus-anekdootin käytettäväksi baarikeskusteluiden valttikorttina.

Henry David Thoreau: Walden – Elämää metsässä (Kirjapaja 2010, alkup. 1852)

Thoreaun klassikko oli vaikuttavimpia kaunokirjoja vuonna 2011. Waldenissa kirjoittaja kertoo kokemuksistaan asumisesta metsässä vailla markkinatalouden herkkuja. Kirjailija rakensi itselleen hylkytavarasta mökin lammen rannalle, aloitti pienviljelyn, kalastuksen ja ajoittaisen ansapyynnin ja piti aiheesta päiväkirjaa. Tyyli on paikoin toisteista ja paasaavaa, paikoin innostavaa ja oivaltavaa. Thoreau luopui vuoden mittaan kahvista, teestä, lihasta ja monesta muusta, ja laski voivansa tuottaa helposti enemmän kuin itse tarvitsi. Hän kuitenkin tyytyi yksinkertaisuuteen ja suosittaa sitä kokeilunsa perusteella muillekin. Pitkähköstä mutta vangitsevasta klassikosta on hiljattain tullut uusi suomennos.

Delisle on matkustanut eri animaatiostudioiden palveluksessa ja lääkärivaimonsa perässä ympäri maailmaa, ja rajuimmat näiden matkojen kohteista hän on ikuistanut kolmelle dokumentaariselle sarjakuva-albumille: Kiinasta kertoo Shenzen (2000), Pohjois-Koreasta Pyongyang (2003) ja Burmasta (Myanmarista) Chroniques Birmanes (2007). Kaksi viimeksimainittua on julkaistu myös suomeksi, nimillä Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta. Teoksissaan Delisle kuvaa länsimaisen asujan elämää maailman tiukimmissa diktatuureissa, keskellä täysin vierasta kulttuuria ja ilman yhteistä kieltä. Teoksissa ilmeistä onkin dialogin vähyys, jonka voi tulkita olevan seurausta puhekumppaneiden puutteesta. Dokumenttimaisuus syntyy Delislen teoksissa tapahtumien uskottavasta kuvauksesta, ei piirtojäljen valokuvamaisuudesta.

Toteavalla tyylillään tapahtumia, ilmiöitä, maisemia ja henkilöitä esiin työntäen Delisle onnistuu saamaan lukijan sisään aasialaisten diktatuurien henkiseen ilmapiiriin: Mitään ei saa tehdä, mitään ei ole saatavissa, kaikki pyörii paikallaan ja ennen kaikkea mistään ei saa puhua. Tämä ymmärtämättömyyden ja turhautumisen täyteinen elinpiiri tulee mainiosti esille. Välillä lukiessa alkaa häiritsemään Delislen (hahmon) välinpitämättömyys: Ympärillä tapahtuu törkeitä rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan, mutta mies sen kuin makaa hotellihuoneensa sängyllä. Toisaalta tämä on harvinaisen realistinen kuvaus länkkärin ja paikallisen kohtaamisesta köyhissä aasialaisvaltioissa. Vaikka kuinka koittaisi ymmärtää ja auttaa, väliin jää aina väistämättä perinteen ylitsepääsemätön muuri, jonka murtaminen tai ylittäminen ei tunnu mahdolliselta ihmiselämän puitteissa.

Delislen blogista päätellen tekeillä on uusi albumi, tällä kertaa muurin jakamasta Jerusalemista. Viime aikoina myös Suomessa on tällainen dokumentaarinen sarjakuvan muoto tehnyt nousuaan, ja esimerkiksi helsinkiläisartisti Ville Tietäväisen Linnut ja Meret (2004) herättää samanlaisen samaistumisen tuntemuksen kuin Delislen teokset. Myös Tietäväiseltä on tulossa uusi albumi, joka on eräänlainen dokumentti Espanjan Almeriassa tomaattiviljelmillä työskentelevistä siirtolaisista. Albumista ja Tietäväisestä raportoi Suomen Kuvalehti.