Avoin data ja sen viholliset

Kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (1945, suom. 1974) filosofi Karl Popper hahmotteli avoimen yhteiskunnan perusehdoiksi altruistisen individualismin, tasa-arvon ja läpinäkyvän demokratian. Popper puolusti myös klassista liberalismia, jonka mukaan valtion roolin on oltava minimaalinen, jotta yksilöiden täydet vapaudet voidaan taata.

Keskeistä Popperin ajattelussa on yksityinen omistusoikeus. Jotta yksilö voi olla varma turvallisuudestaan ja toteuttaa itseään, on hänellä oltava varmuus ”työnsä hedelmien” pysymisestä hänen hallussaan. Tämä koskee myös aineetonta omaisuutta, kuten tekijänoikeuksia ja dataa. Popperin ajatuksia noudatetaan vahvasti myös suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa.

Yksityisomaisuutta ja läpinäkyvää valtiovaltaa puolustettaessa on ongelmallista, onko valtion eri viranomaisten aineeton omaisuus puolustettavaa yksityisomaisuutta vai julkisena pidettävää vallankäytön mekaniikkaa. Suomessa virkamiesten lähtökohtana tuntuu olevan ensimmäinen. Ajatellaan, että viranomaisen keräämän tiedon luovuttaminen johtaisi kilpailuedun menettämiseen, ja tekisi virastosta turhan. Tai ainakin siinä on jotain lähtökohtaisesti epäilyttävää.

Julkisuuslaki ja valtion data

Julkisuuslaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1999. Sen mukaan valtionhallinnon asiakirja on lähtökohtaisesti julkinen, ellei sen salaamiseen ole erityistä syytä. Useimmiten ei ole. Lisäksi, jos esillepanosta eli kansalaiselle toimittamisesta tulee merkittäviä kuluja, kansalainen joutuu maksamaan ne. Periaatteessa siis kaikki ilmaiseksi tai halvalla esilletuotava valtion eri organisaatioiden data pitäisi olla jatkuvasti saatavissa.

Noin vuosi sitten Maanmittauslaitos päätti Julkisuuslain ja hallituksen periaatepäätöksen hengessä julkistaa lähes kaikki maastotietonsa, siis mm. rasterikartta-aineistot joiden perusteella maastokartat laaditaan, ilman erillisiä lisäkuluja valtion budjettiin. Ministeriöiden lausunnot olivat kannustavia. Sitten asia meni valtionvarainministeriön budjettiosastolle, jonka lausunto käytännössä ratkaisee, eteneekö päätös hallituksen käsittelyyn. Lausunto oli kielteinen.

Tilanne on käsittämätön: ilman lisäkuluja saataisiin verovaroin kerättyjä, kaikille hyödyllisiä kartta-aineistoja julkaistua mm. kuntien käyttöön, mutta tämä torjuttiin. Asiaa puitiin mm. Paikkatieto-blogissa. Sittemin asia on kuitenkin edennyt, ja nyt vappuna 2012 tiedot tulivat ilmaiseksi saataville.

Netin sovelluspohjaistuminen

Toinen esimerkki datan avoimuutta rajoittamaan pyrkivistä kehityskuluista on netin sovelluspohjaistuminen. Esimerkiksi uutisia, viestimispalveluita ja blogeja luetaan yhä enemmän yhden tahon kontrolloimien sovellusten kautta, ei www-selaimien avulla. Uutisia luetaan Facebook-applikaatiolla, blogeja selataan puhelinvalmistajien ehdoilla ja henkilökohtainen viestintä on jo lähes siirtynyt yksittäisen palveluntarjoajan ylläpitämiin palveluihin (Facebook, What’sApp, Googlen tuotteet jne.). Nämä palveluntarjoajat eroavat perinteisistä viestintämuodoista siinä, että ne ovat yksityisiä yrityksiä maailman toisella puolella.

Käytämme tietoverkkoa siis välikäsien kautta, ja nämä välikädet keräävät käytöstä yhä enemmän tietoja. Niiden keräämät tiedot käyttäjistä eivät ole avoimesti saatavilla edes käyttäjälle itselleen, mutta sen sijaan välikäsi käyttää tietoja muuttaessaan palvelua ”personoiduksi”. Esimerkiksi Kiinan valtio on personoinut koko demokratian käsitteen pois kiinalaisilta käyttäjiltä. Vaikka esimerkiksi sovelluskehittäjiä on lukuisia, mm. Apple kontrolloi tarkkaan, millä ehdoin sovelluksen voi saada AppStoreen ja siten edes jonkinlaiseen levitykseen.

Tämä kehityskulku on täysin Popperilaisen avoimen yhteiskunnan mallin mukainen. Yksityiset toimijat tekevät mitä haluavat, eikä valtio puutu siihen. Lopputulos vain ei näytä kovin avoimelta.

Avoimen datan puolesta

Viime aikoina avoimen datan kysymykset ovat nousseet jonkin verran esiin. Kyse ei ole vain ”ensimmäisen maailman ongelmista” vaan datan julkisuudella voitaisiin vaikuttaa sellaisiin globaaleihin kehityskulkuihin kuin ilmastonmuutos ja maailmankaupan vaikutukset.

Keskeistä datan avoimuudessa on tietysti negatiivinen vapaus eli se, että saatavuutta ei tietoisesti rajata. Mutta olennaista kansalaistoiminnan kannalta olisi myös datan tuominen sellaiseen muotoon, että siihen perehtyminen olisi mahdollista ilman tilastotieteen perusopintoja. Puhutaan siis ”käyttäjälähtöisestä käyttöliittymästä” ja datan visualisoinnista. Suositun hokeman mukaan mikään ei valehtele niin paljon kuin tilasto, mutta kuten esimerkiksi Tommi Uschanov kirjassaan Suuri Kaalihuijaus toteaa, maailmasta jossa elämme voi oikeastaan ylipäätään saada vain tilastollista tietoa.

Hyvää avointa dataa visualisoituna edustavat vaikkapa WDC Helsinki -projektiin liittyvät Ta-daa, dataa! –visualisoinnit ja katujulisteet. Myös yhdysvaltalainen kansalaisjärjestö STATS tuottaa ja asettaa esille valtavan määrän dataa, mutta visualisointeja kaipaisi lisää.

Tietoa käytetään aina eri tarkoitusperiin eikä esitystapa ole koskaan objektiivinen. Avointa tietoa kaikki voivat käyttää omiin tarkoituksiinsa ja silloin esityksien moneudesta kenties kumpuaa jotain, joka lähestyy totuutta. Popperin ajatuksia pitäisi siis paitsi laajentaa, myös täsmentää intellektuaalisen omaisuuden osalta.

Yksi vastaus kirjoitukseen ”Avoin data ja sen viholliset

  1. Rummutin viime keväänä juurikin samaisesta asiasta usealle avointa dataa/somea/nykyaikaa ymmärtävälle kansanedustajalle.

    Olimme muutaman muun kanssa tekemässä vaalien jälkeen äänimääriä/osuuksia ja vaalipiirejä yhdistäviä visualisointeja, ja tarvittavien karttojen saaminen oikeassa muodossa maksoi n. 20-50 euroa/kartta. Pidän epätodennäköisenä, että nämä olisivat olleet tiedon todellisia toimituskustannuksia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *