[N]oin kymmenen vuotta sitten kohistiin internetin mullistavan liike-elämän, journalismin ja kaupassakäynnin. Missä ollaan nyt? Nettifirmoista suurimmat kupsahtivat kuplan puhjettua, mutta muutama on noussut jättiläisiksi, Google ja Facebook etunenässä. Pysyviä työpaikkoja on tullut jonkin verran, mutta ei mullistavasti, ja it-alalla valitetaan surkeita työoloja. Journalismi on taatusti muuttunut: ”linkbait” eli klikkauksia houkuttelevat otsikot ovat välttämättömiä, ja paperijournalismi hiipuu hitaasti kohti välttämätöntä ajattelutavan muutosta. Ostosten teko taas on tullut blogipohjaisemmaksi, kun entistä useampi rullaa läpi muotiblogin jos toisenkin ennen ostosta. Myös jokunen kukoistava nettikauppa löytyy, mutta maito haetaan edelleen kaupasta.
Entäpä aloista arkaaisin, filosofia, kuinka netti kohtelee sitä? Kohtuullisesti, sanoisin. Filosofinen aineisto on tullut helpommin saataville klassikkodigitointien kuten Gutenbergin, artikkelihakujen ja filosofian nettisanakirjojen kautta. Kattava kirjasto lähietäisyydellä ei siis enää ole skolastiikan välttämätön edellytys.
Mediahypelle on helppo nauraa akatemian ylevien pylväiden välistä, mutta fakta on, että netissä julkaistaan myös kiinnostavaa filosofista materiaalia, jota ei ole muualta saatavilla. Hyvä esimerkki on Philosophy Bites -podcastsivusto, jossa haastatellaan huippufilosofeja. Kokonaan uudenlaista on myös artikkelinjako- ja keskustelusivusto Aaaaarg.org, jonka toiminta taitaa tosin olla tekijänoikeuslainsäädännön tuolla puolen. Tällaisten lähteiden äärelle löytää melko kätevästi esimerkiksi Twitterin avulla, seuraamalla muutamia filosofia-aiheisia julkaisijoita. Tämän mainitseminen filosofianopiskelijoiden parissa tosin saa aikaan alentuvia naurunhörähdyksiä, mutta pitäkää pergamenttinne.
Suomessakin on virinnyt kiinnostavaa nettikeskustelua filosofian alalta, vaikka usein blogeissa sekoittuvatkin henkilökohtaiset vuodatukset ja argumentaatio melko nietzscheläisittäin. Erinomaisia havaintoja on esimerkiksi Frank Martelan blogissa.
Netti on myös tuottanut uudenlaisia tapoja rahoittaa tutkimusta. Hieno esimerkki on kotimainen yhteisöllinen Vertaisrahasto, jossa rahat tulevat käyttäjien lahjoituksista ja rahoituspäätökset tehdään käyttäjä-äänestyksillä.
Sanokoon siis epäilevät sokrateet mitä tahansa, filosofian on aika ottaa uusi platoninen askel ja siirtyä seuraavaan mediaan.
