Kaikki asiat eivät ole yhtä kysyttyjä Suomessa. Voisin kuvitella, että esimerkiksi lääkäreiden ja sähköasentajien ammattitaitoon liittyviä kysymyksiä tulee heille jatkuvasti. Vaivaan itsekin lähipiiriini kuuluvaa juristia säännöllisesti lakiin liittyvillä kysymyksillä. Muutaman kerran on käynyt niin, että tuttu joka muistaa minun opiskelleen filosofiaa on pyytänyt apuani nimen omaan filosofiseen ammattitaitooni liittyen. Arvostan pyyntöjä, ja autan mielelläni jos suinkin kykenen, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että hirveän moni ystävä ei ole arjessaan tarvinnut filosofia-osaamista.
Lääkäreille, sähköasentajille ja juristeille riittää tarvitsijoita. Samoin ilmaisia ämpäreitä jonotetaan innolla. Viime perjantain ja lauantain välisenä yönä 2.-3.9.2016 järjestettiin osana Helsingin Juhlaviikkoja Kiasmassa Filosofian yö -niminen tapahtuma. Tämä ranskalaistaiteilija Mériam Korichin luoma kokonaisuus täytti Kiasman 1. ja 5. kerroksen. Tapahtuman ohjelmassa oli siis 12 tuntia ammattifilosofien puheenvuoroja yöllä. Ei kuulosta asialta, jota suomalaiset ryntäisivät seuraamaan.
Toisin kävi. Filosofian yö pakkasi Kiasman niin täyteen, että tapahtuman Facebook-seinällä ihmiset kommentoivat turhautuneina juuttuneensa jonoihin. Kun tulin paikalle iltakahdeksan aikoihin, Kiasman ovelta oli jono Postitalon liikennevaloihin asti.Me kaikki siis jonotimme kuulemaan filosofiaa! Kun poistuin paikalta aamuyöllä, museossa oli edelleen runsaasti ihmisiä seuraamassa ohjelmaa. Kello 03.45 alkaneella tietoteorian klassisia ongelmia käsitellyttä luentoa seuraamassa oli kymmeniä ihmisiä. Kun sama luennoitsija muutamia vuosia sitten puhui samoista aiheista aamukymmeneltä yliopiston johdantokurssilla, hyvin harva jaksoi herätä luennoille. Arvioita kävijämäärästä ei ole julkaistu, mutta tapahtumassa on täytynyt käydä yhteensä reilusti yli 2000 ihmistä (edit 7.9.16: Juhlaviikot ilmoitti kokonaiskävijämäärän ylittäneen 4600 henkeä), sillä satoja ihmisiä vetävät pääsalit olivat tuntikausia täynnä.
Mikä selittää Filosofian yön massiivista suosiota? Paikalla oli suomalaisen filosofian kärkinimiä sekä kovatasoisia eurooppalaisia filosofeja. Näiden kaikkien luentoja pääsee kuitenkin varsin usein seuraamaan ilmaiseksi yliopistoilla. Formaatti oli klassinen esitelmä, 20 minuuttia puhetta, ei aikaa kommenteille tai kysymyksille. Paikkana oli sama museo, jonka käytävillä saa normaalisti kulkea kenenkään häiritsemättä.
Uskon, että suosiota selittää osaltaan filosofian suosion vähittäinen kasvu, josta esimerkkeinä voi mainita vaikkapa filosofien kirjoittamien populaariteosten suosion, lapsille suunnatun filosofiatoiminnan kasvun ja Filosofian Akatemia -yrityksen menestyksen. Toinen tekijä on se, että filosofiaa ei ole aiemmin puettu festivaalin muotoon Suomessa. On ajateltu, että filosofia on ja sen tulisi olla vakava asia. Filosofian yö teki rohkean oletuksen, että filosofia voisi kiinnostaa muitakin kuin alan tutkijoita ja opiskelijoita – ja osui oikeaan. Kiitos siis Helsingin Juhlaviikot ennakkoluulottomasta ajattelusta!
Filosofian yö tuntuukin eräänlaiselta käännekohdalta. Tapahtuman suursuosio osoittaa, että filosofia kiinnostaa ja sen parissa halutaan viettää myös perjantai-iltoja. Suomalaiset jonottavat muutakin kuin ilmaisia ämpäreitä. Tämä tekee minut hyvin onnelliseksi.
