Vuosi 2012 oli poikkeuksellinen tälle blogille. Tänne nimittäin tehtiin kaksi tietomurtoa, joiden takia blogi oli alhaalla yhteensä nelisen kuukautta, sillä päätin samalla tehdä sivuille uuden ulkoasun. Näistä ongelmista johtuen en myöskään saanut julkaistua jo perinteistä kirjoitusta parhaista lukemistani kirjoista vuoden 2012 puolella. No, ajankohtaisuus onkin tyypillistä lähinnä julkisuuden henkilöistä raportoiville medioille. Tässä siis viime vuoden parhaat lukukokemukset.
Katja Kettu – Kätilö (WSOY, 2012)
Katja Ketun romaani Kätilö oli vaikuttava kesälomakirja. Kirja kuvaa jatkosodan loppuvaiheita saksalaisten sotilaiden ja paikallisten asukkaiden näkökulmasta Suomen Lapissa. Kätilön tunnelma ja maailma vangitsevat, kieli on hyvin rikasta ja ilmaisut tarttuvia – kuin Väinö Linnaa lukisi. Kerronta pitää otteessaan ilman dekkarimaista liioittelua. Vain kustantajan takakansiteksti hämmentää: Sen mukaan teos on ”suuri romaani Lapin sodasta” – vaikka kirja ei käsittele Lapin sotaa sanallakaan.
Kasper Strömman – The Kasper Stromman Illustrated Design Encyclopaedia (Huuda Huuda 2012)
Strömmanin satiirinen designsanakirja kertoo rivien välissä, mikä WDC-vuodessa ja yleisessä designhypessä ärsyttää: vanhojen setien monumentaalijakkaroiden palvonta ja unikkokuosin ymppääminen jokaiseen pintaan. Ironinen designkirja on tietysti myös aikansa kuva vailla vertaa. Kasper Strömman pitää myös suosittua designblogia.
Markus Itkonen – Typografian käsikirja (3. painos, RPS-Yhtiöt, 2007)
Etsiskelin alkuvuodesta kattavaa, selkeää ja mielenkiintoista kirjaa aikakauslehtitypografiasta. Sain paljon suosituksia, joista suurin osa oli englanninkielisiä kirjoja. Päädyin kuitenkin kotimaiseen vaihtoehtoon, Itkosen Typografian käsikirjaan. Teos räjäytti tajunnan. Siinä yhdistyi selkeys, perusteellisuus, kompakti esitystapa, kaunis taitto ja havainnolliset esimerkit. En muista että olisin törmännyt toiseen näin hyvään tietyn alan perusteokseen. Typografian käsikirja sopii aloittelijan oppaaksi ja kokeneen taittajan käsikirjaksi, inspiraatioksi ja ohjekirjaksi. Nyt kirjasta on otettu jo neljäs, uudistettu painos.
Jonathan Safran Foer – Eläinten syömisestä (Atena, 2012)
Lihansyönnistä on kirjoitettu monta filosofista, gastronomista ja yhteiskunnalista teosta. Kasvissyönnistä on kirjoitettu vielä enemmän, ja usein paljon kiivaammin. Safran Foer yhdistelee kirjassaan Eläinten syömisestä (alkuteos Eating Animals, 2009) eri keinoja: tutkivaa journalismia, omakohtaista kerrontaa, filosofista pohdintaa ja ilmiöhistoriaa. Kirja ei ole otteeltaan syvällinen analyysi eikä pikkutarkka historiikki. Se ei myöskään ole pamfletti, vaan pikemminkin monialainen kuvaus lihansyönnin kontekstista. Safran Foer ei moralisoi vaan toteaa. Ja hänen toteamuksensa ovat hyytäviä.
Jussi Kivi – Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas (Taide, 2004)
Jussi Kiven Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas oli minulle huikea lukukokemus: se yhdistää minulle läheiset aiheet filosofian, retkeilyn ja taiteen – olematta kauhtunut kronikka tai puiseva artikkelikokoelma. Kirja käsittelee aihettaan, luontoa ja luonnonkuvaamista taiteessa, kuten otsikko lupaa, retkeilyoppaan tapaan. Kivi antaa käytännön vinkkejä luonnossa liikkumiseen ja havainnointiin, ja toisaalta kritisoi romanttis-idealisoivaa luontosuhdetta. Lukukokemus on intensiivinen, ja Kiven henkilökohtainen arkistokuvitus ruokkii lukijan tunnetta retkelläolosta. Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas on poikkeuksellinen kirja.
