oluet[S]uomalaisessa kulttuurissa suhtautuminen alkoholiin on perinteisesti kaksinapainen: Vaihtoehdot ovat joko yletön tempominen tai täydellinen pidättäytyminen. Välimuotoja ei ole, koska viinan juonti on samalla helpottavaa, että ”pahamaineista”. Kunnon nousuhumalassa tuntee todella elävänsä.

Opiskelijapiireissä ongelma on läsnä, ja voimakkaasti korostuneena. Opiskelijan arki on täynnä stressiä ja painetta, kun samaan aikaan suoritetaan opintoja, käydään töissä, ja ollaan lisäksi aktiivisimmillaan järjestö- ja kansalaistoiminnan parissa. Tätä stressiä on kätevää lieivittää nappaamalla muutama tuopillinen ja pari napsua.

Kyse ei usein ole henkilökohtaisesta päätöksestä: ahdistunut opiskelija haluaisi liuottaa stressiään alkoholilla, mutta yksin ryyppääminen on säälittävää. Niinpä on painostettava myös muita juomaan. Kun kaikki osallistuvat tähän peliin, saadaan aikaan varsin tehokas prässi, jonka alla sivistyneinkin isänmaan toivo tarttuu pulloon tai poistuu paikalta. Harvassa ovat ne, jotka nautiskelevat yhden tai kaksi juomaa illassa, eivätkä koskaan vedä kunnon lärvejä.

Opiskelijan ryyppääminen ei rajoitu uusia sosiaalisia kontakteja viliseviin opiskelijajuhliin läpi viikon, vaan kun viikonloppu koittaa, on aika tavata vanhoja ystäviä, joiden elämäntilanne ei salli ryypiskelyä keskiviikkoiltaisin. Kun akateemisella opiskelijalla yhteiset puheenaiheet kaupan kassalle juuttuneen inttikaverin kanssa ovat vähissä, löytyy ratkaisu tuopista: kas, ryyppäyshän on hauska yhteinen harrastus, josta riittää tarinoita kerrottavaksi vaikka koko illan. Ja taas juodaan.

Arvostan periaatepäätöksellä juomisesta pidättäytyviä. He eivät osallistu sosiaalisten juomispaineiden kasaamiseen. Absolutismi on kuitenkin äärikanta muiden joukossa, ja en siksi usko, että se on paras ratkaisu. Pidän järkyttävän kliseisiä ”eurooppalaisia juomatapoja” hyvänä kompromissina äärimmäisyyksien välillä, sillä alkoholi maltilla nautittuna rentouttaa, ja on kulttuurinen sekä esteettinen rikkaus, joka voi olla harrastus siinä missä esimerkiksi musiikki tai taidenäyttelyt. Viinien, viskien ja erityisesti oluiden maailma tarjoaa uskomattoman monimuotoisuuden, jos sinne vain uskaltaa kurkistaa alkoholin takaa. Itse pyrin harrastamaan laadukkaita oluita, ja kirjoitan aiheesta myös blogia.

Mutta kuka antaisi rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin alle 1,5 promillen humalassa ja toisaalta vastustaa sosiaalista painetta?

6 thoughts to “Alkoholin ongelma

  • Olli Kopakkala

    South Parkissahan tuo jo todettiin. Absolutismi ja alkoholismi on molemmat epäsuotavia ääripäitä.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Bloody_Mary_%28South_Park%29

    Ite oo ollut melkein kuukauden ilman krapulaa ja tuntuu aika hyvältä :). Saa rentouduttua ja oltua sosiaalinen, muttei tartte oksentaa pahaa oloa pois aamulla.

    Vastaa
  • Olli Kopakkala

    Enkä siis oo ollut koko aikaa humalassa 😀

    Vastaa
  • admin

    Toi ois kyllä aika tavoiteltava zeniläinen tasapainotila. On vaan tiettyjä tilanteita ja henkilöitä, joiden kanssa ei meinaa onnistua. Esim sitsit rauhassa nautiskellen on haaste, joka odottaa vielä selvittämistä.

    Vastaa
  • Henry

    Mun mielestä amerikkalainen tapa oli hyvä:

    Ei mennä ”juomaan alkoholia” vaan mennään ”juhlimaan”. Ja pidetään hauskaa vaikkei oliskaan. Osataanhan siellä small talk. Viinaa on viikollakin tarjolla överit satsit, mutta blandiksia sitäkin enemmän.

    Ja kaikkein paras tyyli: bileet keskellä viikkoa: Ruokaa ja juomaa yllin kyllin, vedetään vain pienet lärvit ja poistutaan ilta kasilta, jolloin vältetään seuraavan päivän krapula. Näin voi dokailla pitkin viikkoa eikä alkoholista tule ikinä ongelma.

    Vastaa
  • admin

    Amerikkalaiset juomatavat saattaisi toimia, jos olisi aika ja rahaa. Näitä kun ei ole, niin silloin kun otetaan, on suorituspaineet kovat.

    Ja mitä tulee sosiaaliseen kyvykkyyteen, en oikein arvosta amerikkalaisten ”sosiaalisuutta”. Siinä kun usein puhutaan vain hiljaisuutta täyttääkseen, niin että yhtä hyvin voisi jutella vaikka telkkarin kanssa. Kun kaikki jauhaa kuitenkin tyhjää muutenkin, on ihan sama ollaanko kännissä vai ei. Näin kärjistäen.

    Vastaa
  • Olli Kopakkala

    Sitsit on mahdollista suorittaa ilman, että vetää perseitä.

    Oon nyt empiirisesti testannut tätä jo pari kertaa ja on ihan toimiva idea.

    Viime perjantaina oli ihan mukavaa katsella kun kaikki muut kompuroi ja riehui, kun ite oli kerrankin ihan ihmisen olotilassa. Siitä tulee myös hyvä ylemmyyden tunne, kun muut on niin hölmöjä.

    En kyllä valitse tätä parin oluen maksimia ihan pysyväksi tilaksi, koska olo ei kuitenkaan niin ratkaisevasti huonone vaikka vetäisikin kännit kerran viikossa.

    Vastaa

Leave a comment to Olli Kopakkala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.